Runot 2007/12
Runoilua tammikuulta 2008. 13 runoa (Lost one, Nuku, hukka, Huku, nukka, Väkisin, Kaunis, Amare, Askeleet, mitä minusta jää jäljelle, hylkiö, varjot, ei enempää, ei vähempää, onnenmaalari, Kaikki vakaa pahvilaatikoissa)
Kaikki vakaa pahvilaatikoissa
23.01.2008
Istun yksin äänettömässä keinussa,
kadulla lyhtypylväs loistaa valoaan
juna kolisee menoaan
puut huojuu nukkumaan.
Se paikka oli ennen tuttu ja turva,
mutta nyt vain joidenkin muiden
ne lipuu maassa varjoina
huhuillen kuin huuhkajat.
Minut häädetään ja käännytetään,
minne ikinä menenkään
siinä talossa kynttilät loistaa
ja lattiaparketti natisee hiljaa.
Katson yksin ikkunasta,
pihalla näkyy keinu kauniimpi
vahva ja kulunut
jotenkin minulle kuulunut.
Hymyilen ja katson nurkkaan pölyiseen,
melkein kaikki on jo niin kuin ennen
paremminkin, kotoisammin
siellä on tuntu niin puhdas lämmin.
Ehkä ennenkin oli ihan hyvä,
silti sano mitä sanot ja
tästä olen varma:
kotini on juuri tässä.
onnenmaalari
20.01.2008
maalaat aina kasvoilleni auringon,
liikutuksen sade pilvet ja pisarat
en mä osaa kuin rakastaa
ollaan kumpikin vähän
elämän rikkomia,
muttei liikaa
ommellaan haavat kii
pakkasella nenä ja posket punaisina
halataan niin tulee lämmin
kesällä varjoa haetaan,
nehän kasvaa puissa
ja voin kyllä tarjota jäätelön
ihmetellään maailmaa,
ollaan maailman ihmeteltävinä
erilaisina ja ainutlaatuisina
eikä se tee yhtään kipeää kertoa,
rakastan sinua
ei enempää, ei vähempää
19.01.2008
ei kaunistele meikillä tai peitä naamiolla,
näkyy vain se mitä on
ei esitä muuta kuin mitä on,
on vain mitä on
muttei suutaan koskaan avaa
ei muita päästä
nieluun ja sieluun
mykkä ja mysteerinen
kuten mykkäelokuvissa,
musiikki osaa kertoa kaiken
ehkä joskus joku
menee sinne silmissä olevaan tunneliin
ja löytää sielun
varjot
19.01.2008
niitä ei voi koskettaa,
vaikka ne näkiskin
eikä ne anna mitään koskaan takaisin
valon leikkiä
mä seuraan niitä levotonna
miksei vois mun luona olla
mutta kantapäistä ne on sidottu kii
joihinkin toisiin
ja mietin vielä yksinäisyydessä
olenko itsekin sellainen
jos olen,
katoan pimeyteen
eikä kukaan huomaa sieltä jostain
hukun muihin
aina oon se pienin kaikista,
mitättömin
miksen ees kerran voisi olla lämpimin
hylkiö
19.01.2008
miksei hän mitään saa
vaikka sydämen pohjasta rakastaa
rikkoo sen liian helposti
aika se ulkopuolinen
ei koskaan joukon veroinen
tarpeeton,
se jota ei kuitenkaan kaivata
jonka voi vain unohtaa ja heittää pois
ja kylmimmässä sateessa
hän kuiskaa tuuleen
miksi
eikä saa koskaan vastaustakaan
kun eihän edes ole ketään
kuka häntä ilman ei pärjäisi
jos on, se on yksinäisyys itse
hän on liian sinisilmäinen
ei uskoisi valheita hyvä lapsi
mutta muuta ei osakseen saa
mitä minusta jää jäljelle
19.01.2008
pudottaudun painovoimaan,
hukuttaudun hengitystä pidättäen
yksikään käsi
ei yritä tarttua omaani
estääkseen
minä itken karuja kyyneleitä ilmaan
ne putoaa mustalle asvaltille
alunperin yhtä lämpimälle kuin he
nyt niin kylmälle ja kovalle
tahtoisin soittaa keskiyöllä vain kertoakseni
kaipaan sinua
mutta pelkään että puhelin tuuttaa varattua
tai että lyöt luurin korvaan
ehkä pudotan puhelimen
enkä kuule sieltä kuuluvaa surinaa
kun olen keskittynyt
lattialla makaamiseen ja tuskan itkemiseen
lammikoksi lattialle
jos oikeasti välität
jätä viesti vastaajaan
minä nukun aamunkoitteeseen asti
Askeleet
10.01.2008
Susta tulee mieleen
se kun olin silloin samoilla urilla
enkä jaksanut vaan enää jatkaa
kuin pienin hiiren askelin
jotka kuitenkin olivat raskaita kuin rauta
mutta sä olet jotenkin vahvempi,
kai kestävämpi tai jotain
ja onhan sulla pari käsivarttakin tukemassa
omiesi lisäksi
Sä kestät minä tiedän sen
olet vahvistunutkin,
vaikka vielä eilen väitit
ettei se onnistu
se polku jatkuu aina vain,
mutta maisemat vaihtuu
aina vain kauniimmiksi
kunhan jaksat astella,
enkä lainkaan kuule epäile,
ettetkö pystyisi siihen
Askel askeleelta ja
henkäys henkäykseltä
usko pois, saavut kyllä sinne
missä olet onnellinen
niille poluille
joita jaksaisit tallata ikuisuuden
ja ne jotka ei hyväksy sua
sellaisena kuin olet,
haistakoot ruskean läjän
koska olet okei ja enemmänkin
Amare
10.01.2008
tu ambulas in via
ego ambulo in via
ambulasne aliquamdiu
mecum
o meus amor
Kaunis
08.01.2008
Sinä olet niin
kaunis ihminen,
ulkoa ja sisältä
Ylpeä leuka,
päättäväiset silmät
hiukset joita
tahtoisin silittää
Pitkät sormet
jotka haluaisin
pujottaa omieni väliin
Se hymy,
joka lämmittää
ja saa samanlaisen
omille kasvoilleni
Röyhkeys ja kapina
mutta silti myös
kilttiys ja ystävällisyys,
huumorintaju verraton
sekä ajatukset viisaat
Kaunis mielesi,
kaunis luontosi
kuitenkin joskus
karu pinta,
rosoinen ja räiskyvä
Kerro kerro kuvastin,
ken on maassa kaunehin
siitä peilistä heijastuu
sinun kuvasi
Väkisin
07.01.2008
Sinä kohtasit hänet kadulla
tuntemattomana, salakavalana
hän tarjosi sinulle karkkia
ja pyysi luoksensa
sinä yritit kieltäytyä
muttei kai se kelvannut
Hän tarttui sinua ranteesta
raahasi tylysti mukaansa
vei sinut kotiinsa
lukiten oven perässään
Hän kuiskaili sinulle asioita
joita et olisi halunnut kuulla
Hän näytti sinulle asioita
joita et olisi tahtonut nähdä
Hän koski sinua sinne
minne et olisi sallinut
Hän repi sinut paljaaksi ja avuttomaksi,
teki sinulle asioita joita ei olisi saanut
Ja lopuksi hän heitti sinut kadulle
kylmälle, kovalle asvaltille
kaupungin levottomaan yöhön
käytettynä, hylättynä, tyhjänä
siellä katkisiipinen enkeli
itkee maailman pahuutta
sen kokemista
jotkut haavat eivät ikinä parane täysin
Huku, nukka
04.01.2008
Katoa,
kaikki vanha ja vainaa
minä vielä siistin
muistini nurkat
pölystä
se kulunut vanha valokuva
jonka hahmoista enää
tuskin saan selvää
taitaa päätyä johonkin niistä
lukuisista lipastonlaatikoista
joihin kaikki lopulta häviää
ja lopulta löydetään
kun on jo liian myöhäistä
muistaa tai kaivata
katoa kaikki vanha ja vainaa
muistini nurkista
Nuku, hukka
04.01.2008
Nuku, hukka, nuku
nuku tähtihelmissä,
kuunkajon alla.
Uinu, susi, uinu
uinu sadepisaroissa,
auringonpaisteen alla.
Taivu uneen, harmaaturkki
vaivu kehtolaulun voimin
puiden suojaan ja metsän varjoihin.
Lost one
04.01.2008
Yksinäisyyden pimeydessä
ei voi nähdä kaltaisiaan
täytyy tunnustella sokkona
toivoen parasta
ja kun löytää lämpimän käden
tarttua siihen kiinni,
kulkea käsi kädessä pimeydessä
ettei ainakaan yksin
harhailisi eksyneenä